Minun tarinani
Jokainen tietää sen hetken elämässä, kun pitäisi valita elämälle suunta peruskoulun jälkeiseen aikaan.
Minä lykkäsin päätöstä siirtymällä (Sievin) lukioon, koska minulla ei ollut mitään hajua teini-ikäisenä siitä, mitä elämälläni teen. Enkä tiennyt sitä vielä lukionkaan jälkeen.
Muistelen kuitenkin silti edelleen erittäin suurella lämmöllä tuota aikaa, sillä meidän paikkakunnan erittäin ammattitaitoinen opetushenkilöstö pystyi herättämään mielenkiintoni luonnotieteisiin ja ihmiseen. Tuolloin se näkyi ainevalinnoissakin: fysiikka, maantiede, psykologia. Näistä etenkin psykologia ja fysiikka kiinnosti. Näin jälkikäteen ajateltuna, nuo kiinnostukset ja innostukset näkyvät vahvasti tekemisissäni ja työskentelytavoissani edelleen. Ajatteluni ja työtapani kehitys on peruja näistä ajoista lähtien.
1) Fysiikka. Luonnontieteiden opiskelu ja (jonkinlainen) ymmärtäminen on iskostanut minuun muutamia perusperiaatteita. Elämä on noppapeliä ja kaikki nallekarkit ei mene tasan. Jokaista elämän tapahtumaa ja dilemmaa voi lähestyä todennäköisyyksien kautta. On aina jokin todennäköisyys, että asia tapahtuu tai ei. Kaikkea ei voi hallita, mistä seuraa se vääjäämätön totuus, että elämässä pitää opetella sietämään epävarmuutta. Toisaalta taas vaikka kuinka tekisi "oikeita" tai "vääriä" valintoja, niin et voi onnistua aina ja säännöllisen epäsäännöllisesti epätodennäköisiä tapahtumia tapahtuu. Jälkikäteen on myös vaikea arvioida, onko suotuisa (tai epäsuotuisan) lopputulos seurausta omasta onnistuneesta (tai epäonnistuneesta valinnasta)? Vai kävikö vain (huono) tuuri?
Nämä eri ääripäiden todennäköisyyksien toteutumiset sain todella oppia keväällä 2017. Tuo oli kevät, kun toukokuun puolessa välissä kävin suorittamassa hyväksytyn valintakokeen Itä-Suomen yliopiston lääketieteelliseen. Jo kokeen jälkeen tiesin suorituksen riittävän, sillä oikeat vastaukset julkaistiin heti valintakokeen jälkeen. Tein kaikkeni valintakoetta edeltävänä aikana, jotta todennäköisyydet olisivat puolellani. Ja ne olivat.
Todennäköisyydet eivät kuitenkaan olleet puolellani kuukautta myöhemmin kesäkuussa 2017. Tuolloin, 15.6.2017 aamu jätti pysyvän vaikutuksen nuoreen poikaan. Äitini kiidätettiin pelastushelikopterilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan vaikean epileptisen kohtauksen vuoksi. Jo samana päivänä iso kuva aukesi. Oireen taustalla oli erittäin pahanlaatuinen aivokasvain, jota ei voida parantaa. Kuolemantuomio, kuin se kuuluisa salama kirkkaalla taivaalla. Onneksi se ei kuitenkaan tuhonnut elämäniloani, sillä minulla on ollut todennäköisyydet ja sattuma riittävästi puolellani lapsuusaikoinani sen puolesta, että saisin riittävät kortit rakentaa oman näköiseni elämän ja kestäisin vastoinkäymisiä. Resilienssi, sitä oli tarpeeksi. Kiitos tästä erityisesti jo edesmenneelle äidilleni.
2) Psykologia. Vaikka lääkärin työn kannalta on täysin välttämätöntä tuntea ihmiskehon anatomiaa ja fysiologiaa (miten keho toimii) sekä kaikkea siihen liittyvää biokemiaa, lääkärin työn tärkein osuus on ihmisen kohtaaminen. Tämä kävi jo hyvin selväksi lukion aikaisten psykologian opiskelujen aikana. Jo silloin ymmärsin, kuinka vähän me todellisuudessa tiedämme aivojen toiminnasta. Siis siitä keskuksesta, joka määrittelee mitä kukin on, miten toinen ajattelee ja miten kaikki ympärillä oleva muokkaa aivojen rakennetta ja toimintaa. Kognitiiviset ajatusvinoumat, "biakset", ovat lempiaiheeni ihmispsykologian moniulotteisessa maailmassa. Jokainen meistä altistuu jatkuvasti tietynlaisille ajatusvinoumille. Jos niitä vastaan haluaa taistella, täytyy tietää minkälaisia vinoumia on olemassa ja millä tavalla ne vaikuttavat ajatteluumme. Ja tämänkin jälkeen vain tietoinen ponnistelu auttaa väistämään osan niistä.
Mutta sitten takaisin niihin todennäköisyyksiin. Jo lapsena olemme täysin elämän noppapelin armoilla. Kun olemme äidin kohdussa tai temmeltämässä 4-vuotiaana lähimmässä leikkipuistossa, me emme pysty päättämään ketä ihmisiä meidän ympärillä on ja miten meitä kohdellaan ja opetetaan. Nämä tekijät ovat kuitenkin kriittisiä siinä, miten me kehitymme ja miten me voimme.
Eikä se sattuma rajoitu vain lapsuusikään. Kun ihmisiä tulee vastaanotolleni, pyrin aina lähestymään ihmisen ongelmaa moniulotteisesti. Mitkä kaikki tekijät ovat vaikuttamassa siihen, että ihminen kokee kipua/epämiellyttävää oloa? Miksi ihminen tuli juuri nyt vastaanotolle eikä aikaisemmin tai myöhemmin? Usko tai älä, mutta jo se että minkälainen mielialamme ja univajeemme on, voivat kriittisellä tavalla vaikuttaa siihen, kuinka käsittelemme kipuaistimusta.
Lääkärin tärkein ominaisuus on mentalisaatiokyky. Tässä kontekstissa tarkoitan sillä ominaisuutta, jossa pyritään ymmärtämään syvällisesti mitkä kaikki tekijät taustalla vaikuttavat siihen, mitä potilaani kokee ja miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee. Vain aidosti tätä ilmiötä ymmärtämällä, pystytään tarjoamaan mahdollisimman optimoituja hoitovaihtoehtoja juuri Sinulle. Lämpimästi tervetuloa vastaanotolle!